Laukansaaren torppa-projekti - esimerkki uudistuvasta historianopetuksesta

Ismo Pellikka

Lehtori

Itä-Suomen yliopisto

Historian pedagogiikan ikuinen haaste on ollut se, kuinka havainnollistaa nuorille opetettavia aiheita. Moni muistaa kansakoulunopettajan esittämät rainat sekä liitutaulupiirrokset, jotka olivat havainnollistamista parhaimmillaan. Kivikauden kylä heräsi eloon kauniin opetustaulun ja opettajan kerronnan avulla. Ehkä tästä ikuisesta havainnollistamisen ongelmasta johtuu se, että historianopettajat ovat olleet ensimmäisten joukossa tuomassa myös uutta teknologiaa hyväksi koetun rinnalle.

Laukansaaren Torppa -projekti on historianopetuksen ja historian opiskelun kehittämishanke, joka aloitettiin syksyllä 2012 Itä-Suomen yliopiston Savonlinnan kampuksella. 8 luokanopettajan koulutuksen opiskelijaa suunnitteli ja toteutti sen osana opintoihinsa kuuluvaa historian pedagogiikan opintojaksoa.

Halusimme tutkia, kuinka olisi mahdollista yhdistää toisiinsa kampuksen ulkopuolella tapahtuva historian opiskelu, teknisten resurssien käyttö työvälineenä historian opiskelussa, opiskelijan työskentely toisaalta suunnittelijana, toisaalta tutkijana sekä historianopetukseen perinteisesti kuuluneet pedagogiset ratkaisut, kuten kerronnallisuus, mikrohistoriallisuus, havainnollisuus sekä toiminnallisuus. Tutkimme siis erilaisia historiallisia aineistoja todellisessa ympäristössä ja niiden tuomista luokkahuoneisiin ja muihin fyysisiin sekä virtuaalisiin oppimisympäristöihin mobiiliteknologian avulla ja siten kaikkien hyödynnettäviksi oppimateriaaleiksi ja aineistoiksi.

Tämä projekti liittyi myös yliopisto-opiskeluun ja oppimiseen. Halusimme tutkia uudentyyppisiä akateemisen opiskelun mahdollisuuksia ja oppimisen prosesseja. Mutta koska projektissa työskenteli tulevia luokanopettajia, olemme samalla koko ajan ajatelleet myös projektin tulosten käyttömahdollisuuksia alakoulun historianopetuksessa ja alakoulun historianopetuksen tarpeita. Ajattelimme sitäkin, että opettajaksi voi valmistua puutteellisilla taidoilla tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytöstä, ja sitä, että uusien opetusmenetelmien käyttöönotto ei välttämättä ole helppoa – varsinkin, kun ns. perinteinen opetus on sekä opettajille että oppilaille tutumpi. Halusimme tarjota Laukansaaren torppa-projektin myötä opettajiksi opiskeleville jo heidän ensimmäisenä opiskeluvuotenaan mahdollisuuden uusien opetusmenetelmien henkilökohtaiseen kokeilemiseen ja testaamiseen, jotta heillä on tietoa, kokemusta ja taitoa soveltaa uusia tieto- ja viestintäteknologiaa sisältäviä opetusmenetelmiä. 

Laukansaaren torppa -projektiin valikoitui vapaaehtoisuuden pohjalta kahdeksan historiaa harrastanutta ja historian opettamisen kysymyksistä kiinnostunutta luokanopettajaksi opiskelevaa. Laukansaari valikoitui kohteeksi historiantutkimuksen kannalta poikkeuksellisen antoisana alueena; sieltä löytyy jäänteitä esihistorialliselta ajalta lähtien. Lisäksi aluetta on kartoitettu ja dokumentoitu monen sadan vuoden ajan. Projektin kohteeksi otettiin kuvitteellinen perhe, joka asui Laukansaaressa 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa torpassa, jonka rauniot ovat edelleen nähtävissä. 

Historianopetuksen keskeiset elementit, kuten arjen historian huomiointi, kerronnallisuus, havainnollisuus ja toiminnallisuus on huomioitu projektin suunnittelussa ja lopputuloksessa. Torpan ja sen pihapiirin rekonstruktio toteutettiin historiallisia lähteitä ja historiantutkimuksen työskentelymenetelmiä hyväksi käyttäen. Dokumentti- ja karttatietojen avulla rakennettiin mielikuvia esimerkiksi siitä, miten torpassa on eletty – miltä siellä on näyttänyt sisällä ja pihapiirissä, mitä torpassa asuneet ovat syöneet ja miten ympäröivä metsä on muovautunut aikojen saatossa – siis mikrohistorian, tavallisen ihmisen jokapäiväisen elämän näkökulmaa. Tuloksena on siis kuvitteellinen, mutta historiallisesti mahdollinen torppa ja siinä asunut perhe. Jokaisen perheenjäsenen tarina on kuultavissa projektin sivustolla hänen itsensä kertomana. Sivusto tarjoaa mahdollisuuden lähestyä menneisyyttä moniaistisesti; näkö- ja kuuloaistin ja jopa makuaistin kannalta. Kuvitukseen ja sen informatiivisuuteen on panostettu.

Sivustoon sisältyvä ”Ruokaretki Laukansaaressa 1700-luvulla”  –peli perustuu 1700-luvun ruokakulttuuriin ja ravinnon hankintaan. Pelin pelaaja asuu Laukansaaren torpassa ja lähtee etsimään ruokaa itselleen ja perheelleen. Pelaamisen myötä aikakaudelle tyypilliset raaka-aineet, ruoat, ruoanhankinta ja - valmistusmenetelmät tulevat tutuiksi. Pelin kuvituksina ovat avautuvat ikkunat, joiden takaa saa lisätietoa ja aineistoa jatkotyöskentelylle. Kuvitus johtaa tutkimaan aihetta ja tekemään päätelmiä. Torpan keittokirjasta löytyy 1700-luvulle ajoittuvia perinnereseptejä. Keittokirjan avulla pelaaja voi laskea pelipisteensä, mutta sitä voi käyttää myös sen varsinaiseen tarkoitukseen, sillä kaikki reseptit ovat toteutettavissa ja sovellettavissa nykypäivään.

Laukansaaren Torppa –sivuston kautta oppilas – tai kuka tahansa – saa kosketuksen 1700-luvun maalaiselämään missä päin Suomea tahansa, mutta ensisijaisesti toki Itä-Savossa. Oman maakunnan lähiympäristön ja historian ottaminen opiskelun kohteeksi tukee vahvan paikallisen identiteetin muodostumista ja maakuntaan kiinnittymistä. 

Laukansaaren Torppa -projektilla on myös yliopistopedagogiikkaan ja oppimisen tutkimukseen liittyvä ulottuvuus. Professori David Jonassenin mukaan mielekäs oppiminen edellyttää, sitä että opiskelija kokee ratkovansa ongelmia tai tutkivansa asioita, jotka ovat hänelle omasta elämätilanteestaan käsin keskeisiä ja todellisia. Jonassenin ajatukset mielekkäästä oppimisesta perustuu siihen, että oppimista tapahtuu todellisen elämän tilanteissa.. Jonassenin mukaan teknologian rooli opetuksessa tulee nähdä kumppanin kaltaisena. Teknologiaa ei pidä ymmärtää opettajana, sillä opiskelijat eivät voi oppia teknologiasta, mutta teknologia voi kyllä tukea oppimista tarjoamalla oppijalle mahdollisuuden käyttää sitä opiskelun ja oppimisen välineenä.

Jonassenin mukaan mielekäs oppiminen rakentuu seitsemän kriteerin varaan. 1) Aktiivisessa oppimisessa opiskelijat ovat sitoutuneita oppimisprosessiin ja sen tuloksellisuuteen. 2) Konstruktiivinen oppiminen rakentuu vanhojen tietorakenteiden varaan. 3) Kollaboratiivisuus viittaa oppimisen yhteisöllisyyteen. 4) Intentionaalisuudella tarkoitetaan ponnistelua kohti päämääriä. 5) Keskustelevuus tarkoittaa oppimisen vuorovaikutteisuutta. 6) Kontekstuaalisuuden toteutumiseksi oppimisen tulee olla sidoksissa opiskelijan arkielämään. 7) Reflektiivisyydellä viitataan siihen, että opiskelijat peilaavat ja arvioivat oppimistaan.

Haastattelin kaikki projektissa mukana olleet opiskelijat projektin päätyttyä, ja haastattelujen valossa mielekkään oppimisen kriteerit näyttävät täyttyneen. Uskomme, että tämänkaltainen opiskelu synnyttäisi mielekästä oppimista koulussakin. Sen tutkimiseksi projektiamme jatketaan ja kehitetään Suomen kulttuurirahaston tukemassa hankkeessa, jonka nimi on ”Lusto ja sen ympäristö osaksi historiakasvatuksen opetusta opettajankoulutuksessa”.

Mielestämme olemme onnistuneet Torppa-projektissa yhdistämään Luston ja Metlan metsäosaamista opettajankoulutuksen historianopetukseen, eri tieteenalojen osaamista, autenttisia oppimisympäristöjä, tieto- ja viestintäteknologisten taitojen kehittämistä sekä tutkivan ja mielekkään oppimisen lähestymistapojen hyödyntämistä opetuksessa. Eikä mikään edelleenkään estä opettajaa käyttämästä liitutaulupiirroksia, opetustauluja sekä opetuskerrontaa.

/Ismo Pellikka/
Lehtori
Itä-Suomen yliopisto
Savonlinnan kampus