Lapset kertovat hyvinvoinnistaan - kuka kuuntelee?

Lapset kertovat hyvinvoinnistaan - kuka kuuntelee? Lasten äänet kuuluville Suomen Akatemian rahoittaman hankkeen tutkimuksia esiteltiin Savonlinnassa Itä-Suomen yliopistossa 18.3.2014. Seminaaria seurattiin videoyhteydellä myös Joensuussa ja Kuopiossa sekä kotikoneilla eri kaupungeissa. Tutkimuksiaan esittelivät Riikka Hohti, Tuure Tammi, Minna Lähteenmäki, Johanna Olli, Hanna Hakomäki ja Liisa Karlsson.

Lapset kertovat hyvinvoinnistaan - kuka kuuntelee? -tutkimusprojektin eri tutkimuksissa on kehitetty lapsinäkökulmaisia lähestymistapoja kerronnallisista lähtökohdista. Menetelmiä ovat olleet muun muassa sadutus, tarinasäveltäminen, erilaiset haastattelut sekä lapset etnografeina -menetelmä. Kertominen on ollut mahdollista myös esimerkiksi sävelillä ja toiminnalla.
Lapsinäkökulmaisen tutkimuksen tavoitteena on keskittyä kuuntelemaan ja tutkimaan sitä, mitä lapset nostavat esiin. Tällä tavoin tutkimiseen sisältyy pyrkimys ymmärtää lasta, lapsuutta ja yhteisöä sekä yhteiskuntaa tässä ajassa. Yhteinen havainto tutkimuksissa oli, että lapset halusivat vaikuttaa asioihin ympärillään ja tulla kuulluksi. Tutkimusten myötä nousi esiin myös lapsuuden moniulotteisuus. Lasten kertomuksissa ja toiminnassa tulee esiin lasten taito keskittyä nyt-hetkeen sekä kaverisuhteiden, huumorin, hauskuuden ja yhteisen ilon tärkeys. Näin lapset näyttävät olevan usein taitavia myös luomaan hyvinvointia yhteisöihinsä. Toisaalta myös vaikeista asioista kuten väkivallasta, turvattomuudesta, uhkaavista tilanteista ja kuolemasta kerrotaan. Lapset osaavat ottaa omaan käyttöönsä - kasvuun, oppimiseen ja hyvinvointiin - aikuisilta ja toisilta lapsilta kuulemiaan aiheita ja asioita. Lapsinäkökulmaisuuden kautta aikuinen voi huomioida tarkemmin oman valta-asemansa ja nostaa lapsen vuorovaikutustilanteen tärkeäksi henkilöksi tutkimuksessa ja arjen toiminnassa.

TelLis- hanke: "Lapset kertovat hyvinvoinnistaan – kuka kuuntelee? Lasten äänet kuuluville!
LKT-kehittämis- ja tutkimusverkosto: ”Lapset kertovat ja toimivat”

Lisätietoa:
Lapset kertovat ja toimivat (LKT) -verkosto: www.edu.helsinki.fi/lapsetkertovat

TelLis: http://blogs.helsinki.fi/kasvatuspsykologia/tutkimushankkeet/lapset-kertovat-hyvinvoinnistaan-kuka-kuuntelee-tellis/

Kansainvälisen kerronnan ja sadutuksen päivän aaton aattona pohdittiin
lapsinäkökulmaisen tutkimuksen tuloksia ja näkökulmia:

Lapsinäkökulmainen tutkimus – metodologiaa, menetelmiä ja tutkimuseettisiä tarkastelukulmia

Lapset toimivat osin eri tavoin kuin aikuiset ja tämä tuo haasteen myös heihin liittyvään tutkimukseen. Toisaalta alaikäisillä on tietoa ja näkökulmia, joita aikuisilla ei ole. Millaista tietoa he tuottavat ja mitä merkittävää tietoa saadaan lapsilta? Tarkastelin sitä, mitä on monitieteinen lapsinäkökulmainen tutkimus (mm. narratiivisuus, sadutusmenetelmä) ja miten se sijoittuu kasvatuksen, lapsitutkimuksen, lapsuudentutkimuksen kentälle.

      Liisa Karlsson, professori Itä-Suomen yliopisto, Suomen Akatemian "Lapset kertovat hyvinvoinnistaan – kuka kuuntelee? Lasten äänet kuuluville!" –tutkimushankkeen johtaja,
liisa.karlsson (at) uef.fi

 
Lapset kamppailemassa oikeuksistaan – Homekoululakko lasten näkökulmasta ”Lapset toteuttavat aktiivista kansalaisuutta leikin kautta”
Koulujen sisäilmaongelmiin kantaa ottavat koululakot ovat lisääntyneet viime vuosina. Esityksessäni tarkastelin eräässä koululakossa mukana olleiden lasten näkökulmia ja osallistumiskokemuksia. Alustavien tulosten mukaan lapset eivät juuri kuvaa lakkoon osallistumista kansalaistoimijan näkökulmasta vaan pikemminkin totutuista sosiaalisista asemista käsin (esim. hyvä oppilas, totteleva lapsi). Kuitenkin, kertoessaan leikeistään ja muusta vertaistoiminnasta he hyödyntävät ympärillään käytävää keskustelua omiintarkoituksiinsa. Leikki ja muu tutkiva toiminta voidaan tulkita lasten "aktiiviseksi kansalaisuudeksi".
     Tuure Tammi, tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto, Opettajankoulutuslaitos,
tuure.tammi (at) helsinki.fi                                

Ajan kanssa koululuokassa: aikanäkökulmia lasten etnografisissa kertomuksissa
Tutkin väitöstutkimuksessani lasten näkökulmaa kouluun. Kysyn, mitä koululuokassa tapahtuu lasten kertomana. Tutkimuksen osana kehitän avointa lapsinäkökulmaista lähestymistapaa ”Lapset etnografeina”, jossa lasten tehtävänä on kirjoittaa vapaasti havaintojaan, ajatuksiaan ja tarinoitaan. Esitykseni käsittelin aikaa, joka säätelee monin tavoin koulun toimintaa ja kietoutuu lasten arkipäivään ja heidän ”faktuaalisiin” ja ”fiktiivisiin” kertomuksiinsa.
     Riikka Hohti, tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto, Opettajankoulutuslaitos,
riikka.hohti  (at) helsinki.fi

Mitä sadutus on? Suomalainen, EU:ssakin palkittu, sadutusmenetelmä esiteltiin pähkinäkuoressa ja toteutettiin koko auditoriosadutusta koko seminaariväen voimin.
     Liisa Karlsson, professori Itä-Suomen yliopisto, TelLis-hanke

”Hän itkee missä koti on” – Turvapaikanhakijalasten saduissa ilmenevä hyvinvointi
Kerroin tutkimuksesta, jossa olen ollut mukana analysoimassa  turvapaikanhakijalasten sadutusmenetelmällä kertomia tarinoita. Tarkastelen esityksessäni satuja UNICEF:n hyvinvointimallin (2007) ja Eric Allardtin (1976) having, loving, being -jaottelun valossa. Lapset puhuivat kertomuksissaan paljon hyvinvointia horjuttavista asioista. Turvattomuus, perhesuhteissa ilmenevät ongelmat ja väkivallan olemassaolo ovat aiheita, joista moni heistä halusi kertoa muille ihmisille.
     Minna Lähteenmäki, FT, tutkija, Helsingin yliopisto, Opettajankoulutuslaitos,
minna.lahteenmaki (at) helsinki.fi                  
                            

Vammaisten lasten toiveita aikuisille: Nähkää meidät, älkää pelkkää vammaa

Ammattihenkilöiden asenteilla on suuri vaikutus siihen, saavatko vammaiset lapset vaikuttaa oman elämänsä asioihin. Kerroin kirjallisuuskatsauksesta, jonka alkuperäistutkimuksissa tietoa oli kerätty ensisijaisesti vammaisilta lapsilta ja nuorilta itseltään. Lasten näkökulmasta oleellisia ovat aikuisten asenteet erilaisuutta, lapsen yksilöllisyyttä ja vahvuuksia sekä ympäristön vaikutusta kohtaan.

      Johanna Olli, TtM, tohtoriopiskelija, Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos, jmolli (at) utu.fi

 
Omien työtapojen kehittäminen ja tutkiminen on mahdollista lapsia kuuntelemalla

Alle kouluikäisen lasten keksiessä musiikillisia tarinoita syntyi idea työtapaan, jonka avulla voi ilmaista itseään, oppia tai vaikka työstää omia kokemuksia, tunteita ja ajatuksia siedettävään muotoon. Tämä työtapa, Tarinasäveltäminen, soveltuu erityisesti lapsille, mutta myös vaikka perheille tai ikäihmisille yksityisen ja yhteisen merkitysmaailman ymmärtämiseen ja jakamiseen. Kerroin, miten avasin menetelmän mekanismia väitöstutkimuksessa yhdessä 14-vuotiaan nuoren kanssa.
     Hanna Hakomäki, FT, musiikkiterapeutti, psykoterapeutti, työnohjaaja,
hanna.hakomaki (at) musiikkiterapia.net

TelLis- hanke: "Lapset kertovat hyvinvoinnistaan – kuka kuuntelee? Lasten äänet kuuluville!"

LKT-kehittämis- ja tutkimusverkosto: ”Lapset kertovat ja toimivat”

Lisätietoa:
Lapset kertovat ja toimivat (LKT) -verkosto: www.edu.helsinki.fi/lapsetkertovat

TelLis: http://blogs.helsinki.fi/kasvatuspsykologia/tutkimushankkeet/lapset-kertovat-hyvinvoinnistaan-kuka-kuuntelee-tellis/